“Mam, you gotta take it slow!”. Viiminen viikko vielä ennen kotiin palaamista kaikkien ihanien tuttujen
rakkaitten luo J Vähän on
jo ikävä nimeltä mainitsemattomia Kerttuja, Marakatteja ja semmosta komeaa
poikaa ;) Mutta otan iisisti ja nautin vielä vikasta viikosta. Tää on näitä
once in a life time hetkiä mulle tässä ja nyt! (niiku oikeestaan kaikki päivät
on once in a life time;) )
Päädyin siis vikaa viikkoa
viettään suurten kehujen jälkee kuuluisalle Caye Caulker saarelle! Täytyy myöntää,
taijan rakastaa eniten paikkoja, mitkä on keskellä ei mitään, vähä niiku Alakylä,
ja tää saari ;D
Aluksi ku tulin, olin ihan
ymmälläni, missä oon, mitä ihmettä teen täällä yksikseni ja kääk uskallanko
liikkua tai tehä ees mitään ku minut oli valmiiksi jo peloteltu kaikilla kauheuksilla,
ettei yksin tyttönä kannata sitä eikä tätä eikä oikeen mitään.. Noh, turha
itkeä jos kakka ei oo vielä housussa, joten ryhdistäydyin ja päätin lähteä
tutkimaan saarta (ja toki välttää kenkäparin alla kaupittelevia myyjiä, ja
muuten vaa tupakan ostoa, mikä mulle tietenki on nii vaikeeta muutenki ;D).
Alkuun olin hämmentyny
kovasti siitä, ku kadulla kävellessäni en ollukkaan ei kukaan. Kaikki (no taino
ainaki suurin osa) tervehti ja hymyili, miten menee ja mistä tuut.... ei
ihmiset ookkaan kaikki vaan pahoja täällä (ylläriii :D)
Hah mutta anyways. Ihania
palmupuita näkyy pitkin saarta, lämmin merituuli puhaltelee kasvoille, ja
kristallinkirkas turkoosi Karibian meri kimaltelee silmien eessä. Kävellessä
katuja pitkin ohi suhatelee Bambukattosia Golfkärryjä ja polkupyöriä, muita
kulkupelejä maissa ei tartte. Rääkkyvä lokkiparvi saartaa purjelaivoja joka
puolella (koska ne ruokkii niitä purjelaivoilta, jotta turistit näkis niitä
paremmin.. yöh), ja meren pikku kalaset on niin kesyjä, et niitten kaa saa
uiskennella kilpaa. Reggae musiikki kuuluu joka kulmalta, ja letkeästi
löntystävät rastapäiset miehet ilosesti tervehtii aina leveästi hymyillen ”hei
kaunis silmä” hei prinsessa” hei enkeli hymy”. Täällä ollessahan saattaa pian
aikaa ylpistyäkki ko joka päivää kuulee kauniita sanoja;D
Oon tavannu upeita ihmisiä
täällä kuitenki kaikesta huolimatta. Paikalliset on ihania kuha niitten kaa
alkaa kunnolla jutteleen. Yhtenäki aamuna aamu-uinnilla/auringolla ollessani
juttelin parin paikallisen kanssa pitempään, ja ne kerto paikallisia inside
juttuja, ja karkotti ”pahat” miehet pois ympäriltä :D haha, hauskoja juttuja
käyny, mut niistä lisää sit kotona :D Laituri hetket on yleensä parhaita, alue
on pieni, missä kaikki haluaa ottaa aurinko ja uida, ja kaikki on rennolla
meinigillä, ni siellä tapaa monenlaista väkeä. Löytyy reilusti eläkkeellä
olevia pariskuntia snorklaamassa, kuhertelevia rakastavaisia omassa
maailmassaan, energisiä tyttöporukoita ottamassa aurinkoa, villejä poika
porukoita sup-lautailemassa, lapsi perheitä leikkimässä meritähdillä, kiertäviä
kaupustelijoita kauppaamassa banaanileipiä, sekä paikallisia papukaija olkapäällä
nauttimassa auringon lämmöstä. Ja mikä parasta, puheen sorinaa kuuluu monilla
eri kielillä.
Rento meininki saarella on
kieltämättä. Tekee mulle hullun hyvää koittaa vaa olla, ja ottaa iisisti. Yks
aamu kävelin vähä liian vauhdilla, ni paikalliset miehet huomas heti ja huuteli
et Mam you gotta take it slow! :D Ja se näkyy kyllä kivasti katu kuvastaki.
Kellään ei oo minnekkään kiire, töihin mennään kuha jaksetaan, hommat toimii
omalla painollaa, ja kaikki on hyvällä tuulella. Täytyy osata vaan joustaa ja
ottaa iisisti:D
Voin sanoa, et tää on
paikka mitä voin rehellisesti suositella kelle vaa kuka on vähänkää kiinnostunu
väliamerikassa reissaamisesta J upea ja mieletön paikka, eikä yksään päivä mee
täällä hukkaan. J
Myönnän kuitenki et tykkään
kovasti silti vielä Suomestaki, ja rakasta lunta kaikesta tästä huolimatta ;)