Elämäähän tää vain on

Upeeta ollu tää aika täällä! Niin paljon uutta ja jännittävää tapahtuu kokoajan.

Joka päivä riittää uusia haasteita päivään. Aika usein päivä alkaa sillä, et keittiö on täynnä nälkäsiä ja aamuväsyneitä ryhmäläisiä, jokainen koittaa ettiä oman rakonsa missä tehä aamupalaa ja syyä sitä. Aika usein sitä herää, ja miettii et tuleekohan tänäänki iha super kuuma päivä. Muutamana aamuna koulun yks lääkäreistä ollu paksu takki päällä ulko-ovella, ja sanonu et tänää on kylmä päivä (tyylii +30). Klinikka päivinä saa (pitää) pukea päälle sairaala asut, mitkä ei hengitä yhtään, pienimpiinki kokoihin mahtuis kaks ihmistä, jotka tuntuu vielä nihkeemmiltä joka ikisenä hikipäivänä. Hiki valuu koko ajan naamalla (ehkä siks cooleimmilla paikallisilla onki aina hikirätti takataskussa;), semmosta paikkaa et löydä, missä hiki ei virtais solkenaan. Jotain polttiaisten tapasian pieniä ötökäitä löytyy paljon, ne salakavalasti aina löytää tiensä iholle. Jännitystä elämään tuo myös sähkökatkot, joita on usein! Täällä niitä on usein, koska jos jostain katkeaa sähköt, ni koko maa pimenee.. jep koko maa on ilman sähköjä.

Mut hei, nää on onneks pieniä juttuja J

Ryhmä on ihana, sen kaa saadaan paljon juttuja aikaseksi, jopa jo pientä draamaaki ryhmän sisällä. Koulun henkilökuntaa saa usein ymmärtää monella tavalla, ilmeisesti johdonmukaisuus ei tarkota samaa tässä maassa ko mitä se meillä tarkottaa:p Mm.; kampuksella käy viikon pätkiä erikoistuvia lääkäreitä, ni heille oli ohjeistettu et ei sais olla meijän kanssa tekemisissä vapaa-ajalla (ollaanko me nii vaarallista seuraa??), autokuskeille oli oheistettu että ei saa ostaa mitään marketista työntekijöille jos he pyytää.. Välillä saa miettiä useaan kertaan et kukas tätä hommaa pyörittää? Hyvin on mietitty itsensä johtamisen koulutusta tän kurssin ohella: lukkari on annettu seinälle, mutta se mitä se sisältää, onki taas itestä kiinni otatko selvää missä pitää olla ja millon ja mitä tehä ja kenen kanssa:D Abbys house on kyllä ihanan siitä en voi valittaa. Hintaan kuuluu siivooja kerran viikkoon ja lakanoitten vaihto. Lakanat kyllä vaihtuu, mutta vessojen kanssa saa harjoittaa kärsivällisyyttä. Paperia ei laiteta pöntöön, ja vessat on ”unohtunu” siivoojalta tähä mennessä koko aikana. (voitte vaa kuvitella, ku 13 henkeä asuu saman katon alla ja samat vessat.. namiii )

Tiet on usein hyvin suunniteltu vahvistamaan luisia rakenteita, ja pitämään ihmiset hereillä mutkasilla ja kuoppasilla teillä. Autoissa on manuaalinen ilmastointi: toimii jos ajat ikkunat auki tarpeeks lujaa. Hygienia klinikalla on aika paljon itsestä kiinni, mm. ehitkö peseen ees käsiä sen jälkeen ko oot tutkinu edellisen asiakkaan varpaat ja heti lennosta otat seuraavan asiakkaan ranteen tutkittavaksi.

Urheilun suhteen saat ottaa ihan rennosti, sillä jos liikut vähänkää lujempaa, valut vielä enemmän hikeä ku mitä osasit ees unelmoida, ja päässä jyskyttää koko loppu päivän.

Jottei arki kävis itelle liian helpoksi, ni totta kai tulin klinikalle, missä pääosin puhutaan englantia, mutta lääketeiteellisin termein. Ai että ku makia, saapi haasteita joka hetkeen lisää, jotta ymmärränkö oikein ees mitä potilas kertoo.. uhuh, ei paineita ;)

Muutenki homma aina nii hanskassa, et hanskoista ei tietoakaan :D

Mutta kaikesta huolimatta, kai se on päätös että nauttii tästä ajasta, ihan pienistä asioita, löytää se ilo mitä ei haluis löytää kärtyhousu hetkinä. Aina ei tuu kerrottua todellista kuvaa elämästä ulospäin, vaa kivempihan se on kehystää tarinat pieneen kultareunaseen raamiin muitten nähtäväksi. ( ja niin tuun varmaan jatkossaki tekemään ;) IrwinGoodmania lainatakseni : vain elamaa, ei sen emepaa

Ps. Käytii viime viikonloppu Placensiassa. UUPEA paikka! Venetaksilla sinne ja sielä.. mutta siitä voin kertoo lisää sit kuha nähään rakas lukijani, pitäähä sitä jotain jättää kotiinki kerrottavaksi ;)

 Mm jotain argeologisia loydoksia.. "missa Hanna menee? Uuh kiva kukka, janna otokka, ai hitsi vie, ryhman menee taas jo tuolla seuraavill raunioilla.. "

 Usein ollaan tassa pienessa pakussa kaikki 16 ihmista, ja joksen kimpsut ja kampsut/ laheisyys lammittaa, mutta naissa oloissa jostain syysta ei kaipaa hirveesti laheisyyta  :D

 Kaytii upeilla rauniolla.. ei mitaa hajua mita opas puhu, tempo oli miljoona, ja aksentti oli vahva.. muta sen ymmarsin et se oli ylepa tyostaan!

 Kaytii naisten kylassa! taa oli hauskaa, ne opetti paikalliseen tapaan tekemaan maissilastuja, maistatti kaakao papuja, ja kaikkea muuta mista en tienny mita ne oli :D Kippo kiertaa kaikilla "Hanna don't eat that! "

  Oikeesti maailmalla Kuuluisa paikallinen rumpukoulu :Warasa, Ronald Raymond McDonald. Pari hammasta puuttu tateilta, ja setalla huoltoaseman hattu, mutta meininki sitaki kovempi! :D mutta olipa kerran rumpukoulu, missa ei saatu soitaa rumpuja..

 Antti Tuiskua lainatakseni: Kun sanat ei riita, vaikka kuinka yritan

 Rantaelama on upeaa! Aurinkoa, rakkautta, naurua.. vai pilvista ilmaa, ruohoa tarjoavia ohikulkijoista, rakkoja jaloissa, kakkahaisee rannalla, mika on taynna roskaan, ja kahviki loppuu

Bussit menee missa tuuli kulkee.. ilmeisesti. Aina ei voi voittaa..   joskus on vaa pakko liftata etta paaseen perille asti.. 

Weekend 1!! @ Lime Key

Eka viikonloppu! uuuu mama! Noni, eli meijän "asuntolassa" (mitäs siis kutsutaan Abbys house:ksi) on THE punainen kansio, mitä kaikki on selannu viikon ajan jo enemmän ku ahkerasti. Siinä on siis edellisiltä ryhmiltä tipsejä eri paikoista minne kannattaa mennä ja mitä kannattaa tehä viikonloppusin. Noh me alotettiin parhaasta tietenki!

Mentiin koko 13 hlö:n porukalla pienelle pienelle saarelle. Hintaan kuuluu 2x snorklausta ja 2x kalastusta per päivä, nukkuminen ja ruoat. Se oli mieletön paikka! ihan oikeasti, jos kukaan tulee ikinä Belizeen, ni sinne suosittelen mennä! Ilmeisesti tän saaren omistaa yks perhe, jonka Mama asuu sielä, ja poika järkkää asiat PG:ssä kuntoon, ja veljen poika vie Punta Gordasta veneellä vieraita saarelle. Eli pieni perheyritys.

Mieletön paikka! Pieni paratiisiSaari! en voi vaa kuvailla ees miten upea se on :D jos seisot keskellä saarta,  näät molemmat reunat saaresta, hiekkaa, palmupuita, mantelipuita, kotilorapuja, kookoksia, iiso Eguana, vino jalkanen kana muutamia kuolleita lintuja, pikku rapuja jokapaikassa, Karibian meren kristallin kirkas vesi (paitsi aina sillon tällön, ku yhtäkkiä tuuli puhaltaa jostain hillittömät määrät roskaa veden matkassa, sandaaleja kymmenittäin, ja jopa IV-kanyyli pussi löydettiin.. mitä?!?!?)

Noh mutta ei nyt hehkuteta liikaa..

Lähettiin siis perjantaina about 4 maissa veneellä, ja oltii sielä noin kuuden aikaan. Ehittiin perille just ennen ku pimeä tuli. Mieletön fiilis, ilta alkaa hämärtyä veneellä ajellessa kohti pientä saarta, pienesti alko vettä ripotteleen hiostavan kuumalle iholle, lämmin iltatuuli puhalsi vasten kasvoja veneessä istuessa, mukana paljon juotavaa ja upeita ihmisiä.  Perille ku päästiin, ni vastassa oli kaks pientä sulosta koiraa (mickey ja blackie) ja Mama paplarit päässä tomerasti hymyillen. Tää Mama, on ihan mieletön kokki, mm nii hyviä ruokia. Kokkas lounaaksi nekki kalat mitkä saatiin kalastusreissulla kalastettua.

Homma siis toimi näin näppärästi: perjantaina syötiin ihana illallinen, kalaa ja kanaa ja ym. Ilta vietettiin porukassa pelaillen erilaisia ryhmäpelejä ja silleen. Yö oli iha pilkkopimeä, ja generaattori katkas virran kymmeneltä koko saarelta, tää helpotti kaikkien nopeita pissareissuja;) Yöllä tuli mieletön myrksy (korkeajalkasessa majassa ku nukuttiin ovet auki, ni myrsky tuntu jättimyrskyltä! ), ni jäi sen aamun kalastukset välistä.

Herkullinen aamiainen, huili tauko ja sit snorklaamaan. Olin ihan into piukeana!! Never done this before!! so cool! Ja Karibian merellä vielä ;) Mentiin vanhalle laivan hylylle tsiikailees mitä kaikkea näky.  Muutama Lionfish löyty, ja meijän letkeän rennolla "oppaalla" Mikaelilla oli harpuuna (tai joku sen tapanen pistin..) matkassa, millä saatii metsästää niitä riutoilla. Kalasteltiin takasintulo matkalla, ja saatii upeita kaloja (ei mitään hajua niitten nimistä, mutta toivottavasti saan kuvia mukaan ni jokanen saapi ite arvailla;)

Sit lounastettii, maattii auringossa, snorkalttii lisää, ja uiskenneltiin. Illalla saaren toiselle reunalle tuli pari veneellistä Portugalilaisia sukeltajia (ne laitto telttansa suoraa meijän "puumajan" juureen, mikä hankaloitti yöpissareissuja ;) ). Illalla syötiin mereneläviä, istuttiin nuotiolla tähtitaivaan alla, meren pauhatessa rantaa vasten, sirkat (tai jotku torakat mitkä kuulostaa samalta) siritti taustalla, lämmin merituuli puhalsi ihanasti vasten auringon polttamaa ihoa. Tää on elämää, pitää vaa osata nauttia J

Välillä pienet ravut ja kotilot juoksi varpaitten päältä ja nipisteli, mutta lisäspä tuo tunnelmaa vain J

Sunnuntaina  kalasteltiin ja snorklattiin lisää. Lounasteltiin, taustalla soi hiljasesti rätisevä radio, kanat juoksi ympäriinsä ku ellunkanat ja ravut ja kotilot jakso vieläki viihdyttää meitä jopa kilpajuoksulla. Tän jälkee kaikki 13 palanutta vierailijaa jätti tän ihanan saaren, ja innokkaana palas kotiin pesemään meren suolaamia ja rastottamia hiuksia oottamaan ens perjantaita ja uusia kujeita taas!

 Valmiina snorklaamaan!

 Yks miljoonista kotilokamuista

 tässä tää meijän korkeajalkanen puumaja :D

 Tästä tää koko reissu alko! vajaa 2h venereissulla

 Tässä pientä makua lopputuloksesta ;D

Ja kai tää vaa kuuluu saari kuvaan. Laiantakseni Jack Sparrowta: Why is the rom always gone?!?!?

Mitä, missä, miksi, miten

Nyt on päästy itse asiaanki jo! Eka viikko pyörähtäny kivasti käytiin, ja tosi paljon uutta ja uuvuttavaa ja innostavaa asiaa! J

Oon siis tekemässä fysioterapian viimistä harjoittelujaksoa vaihdossa. Ekan puolikkaan tein suomessa, ja loput tulin kokemaan uuella kielellä ja tavalla Väli-amerkikkaan! (EI hullumpaa, nytki istuskelen terassilla riippumatossa, iho nihkeän hikinen, olo väsyny kaikesta uudesta näkemästä ja kuulemasta, samalla nautin ihanasta pienestä tuulenvireestä, mikä tuo pienen virkistyksen iholle).

 Maa on siis Belize, alue Punta Gorda ja kylä, tai kaupungin osa mikähän tää nyt mahtaa virallisesti ollakki, on Elredgeville. Täällä on pieni terveysaseman tapanen paikka, mikä pyörii vaihto-oppilaiden, vapaaehtoistyöntekijöiden ja paikallisten avulla. (Käy tsekkaas www.hillsidebelize.org)

Meitä on siis kaiken kaikkiaan 13 oppilasta 4 viikkoa täällä, on 2 Fyssaria, 3 farmaseuttia ja loput onki lääkäreitä. Suurin osa on about 21–26 vuotiaita. Normi meininki, ku ruokapöytäkeskustelut suuntautuuki yhtäkkiä synnytyksien avustamiseen ja naistentautien tutkimiseen ruokailuvälineillä demonstroiden.. noh, ei siitä sen enempää. (yöh, pieni sulonen mutta haiseva kulkukoira tuli minun seuraksi kirjotteleen tähän blogia)

Anyways, eka viikko siis alkanu. Eka päivä oli ft.vastaanottoa, ja potilaat vaan tuli sisään, ja ohjaaja kysy et:haluutko vaa suoraa hypätä asiakkaitten kimppuun.. kaiken uuen hämmennyksen keskeltä osasin soopertaa sentään että: jospa hetken aikaa seurailisin miten käytäntö toimii täällä, ja pikkuhiljaa tuun mukaan. (mitään sen suurempia orientaatioita asiaan ei siis ollu :D ) noh, aika samanlaista tutkimista kuitenki täällä tehää niiku suomessaki perus tk-fysioterapiassa. Apuvälineet on ihan loistavia:D  koitan saada niistä kuvia tänne :D

Klinikka on mitä idyllisin. Pieni talo, johon potilaat tulee, ikkuna auki suoraan sademetsään, ja pieniä liskoja ja keggoja juoksentelee seinillä. "sihteeri" aina vähä väliä nostelee tikuilla pieniä ötötkäitä seiniltä ulos :D Tänään oltii menossa kotikäynneille, ja ohjaava ft ajaessaan yhtäkkiä huudahtaa, hei näitkö tuosta just juoksi tarantella! huuuuh ehkä saatoin vähän säikähtää, ko luulin aluksi et se tarkotti sen olevan sisällä autossa:D

Kotikäynnit! Upeita kokemuksia! Ajettiin vähävaraisella alueella, missä ihmiset asuu melkeen missä sattuu. Mentiin yhteenki kotiin, missä oli pieni 8-vuotias cp-tyttö. Oli jotenki tosi etuoikeutettu olo saada mennä heijän pieneen peltikotiin, ja antaa heille käyttöön (just lahjotettu) uus hyvä pyörätuoli. Nyt tää tyttö pääsi käymään jopa ulkona, näkemään muutaki ku pienen kodin seiniä.

Paikalliseen sairaalaan saatiin pieni orientaatiokierros kaupungissa. Upeassa ympäristössä, merenrannalla palmupuitten alla.. not bad at all! melkee vois sanoa et kyllä kelpaa tulla hoidettavaksi

 Meijan fysioterpia vastaanottto huone ( ikkunat yleensa aina auki suoraan sademetsaan)

 Yks paiva lahettiin pikkukylaan antaan paikallista fysioterapiaa, mut matkanteko keskeyty koska tulva oli tukkinu tien.. mutta ensisijaisimmat sai kuitenki laakkeensa, eli kukaan ei ollu kuoleman hadassa meijan estyneen matkan takia:)

 Oli pakko ottaa kuva paikallisista ambulansseista :D

 Paikallisten keittio pikkukylissa

 kotikaynnilla

Punta Gorda, eli PG <3

..matka on pitkä ja kivinen, mutta älä pelkää, otan sut vaikka reppuselkään.. ;)

Huh, matkasta selvitty! En ees tiiä kuin kauan matkustin,  2-3 vuorokautta.. Lähin siis torstaina iltana Joensuusta, perjantaiaamuna lento Pariisin kautta Dallasiin, siellä 24h, (taisin tuossa välissä elää perjantain kahesti..) sit BElizE! Uh ja ah vihdoin maassa, josta en ollu ees kuullu aikasemmin..  

Lentokoneessa (eka lasku näillä koneilla, ku en nukkunu laskua ohi, vaan pysyin jopa hereillä nii et näin vähä maisemiaki;) ) värjöttelin super ilmastoidussa tilassa, ihan into piukeana kattelin miten valtavan suuri pelto, viidakko, sademetsä, ja vuoristo maisema avautu eteen! hihiii, sisälläni jubileeraa! (Romu-pappia lainatakseni).

Vihdoin, astuin ulos koneesta, ja WAu mikä lämpöpanssari valtas ympärikehoa! :D kaikki ne pitkähihaset hupparit, housut ja huivit, mistä olin ollu superkiitollinen kylmässä koneessa ja kentällä, tuntu nyt äääärettömän ylimääräsiltä. 

Nopsaa selvisin kentältä ulos, mistä apupoika kanto laukut ja vinkkas taxinki jopa et pääsin nopsaa etenemään. Aivan ihana vanhempi herrasmies ajo taxilla minut Belizeen linja-autoasemalle, ja kerto samalla kuin upeeseen maahan olin tullu, ja opetti miten pienten kerjäläispoikien kanssa kannattaa käyttäytyä. Linja-autoasema oliki sit jotain uutta taas, pienistä hämäristä porteista mentii sisään, hirveesti porukkaa ympärillä, ja muutama sinipaitanen virkailija saman tien nappas minut ja hoiti oikeaan paikkaan oottamaan oikeaa linja-autoa, ja neuvo kirimään jono eteen ettei joudu seisomaan koko seuraavaa 7 tuntia määränpäähän asti.

Se matka onki taas kokonaan iha oma tarinansa :D mutta karkeasti, 7 h bussissa, käytävät täynnä ihmisiä seisten, koska istumapaikat loppu. Mie pääsin istumaan takapenkille ihanan opettajanaisen viereen. Linkan takaosa oli täynnä nuoria räppärin alkuja, kajarit laitettii heti täysille, ja koko matka millon soolona ja millon kuorona tuli kuultua kaikki biisit, mikä parasta, kellään ei häirinny meno eikä meininki :D

Loppumatkaa kohen alko pullot tyhjenemään ja poikien lantiot oleen sutjakkaampia käytävällä jammaillessa. Siinä vaiheessa alko opettajanainen pitää minusta huolen, ylimääräset huutelijat hiljennettii kevyellä ja humoristisella komennuksella, vaikka kuulostihan nuo kalamarkkina festareittenki jatkot iha kokemusrikkailta vaihtoehoilta. Ehkä liian randomia mulle kuitenki tähän vaiheeseen ;)

Illalla saavuin klininalle, kävelin pientä pimeää hiekkateitä pitkin.. johonki.. hetken ehin ihastella kaunista tähtitaivasta, miettiä mihin ihmeeseen oon tullu, ja nauttia kuin lämmin yöilma tuntu iholla niin hyvältä, vaikka olo oliki superlikanen.  Sitte iloinen yövartija saapuu minua vastaan pimeydestä,  ja auttaa kantamaan miljoonakiloa painavan rinkan sisään, heittää avaimen mulle, ja toivottaa tervetulleeksi.

Muutama muu oppilas oli myös ehtiny tulla jo hetkeä minua aiemmin. Heijän kaa sit lauantaina lähettii tutkimaan Punta Gordaa (coolisti sanottuna PG:tä). Muutaman epäonnistuneen bussiin pääsy yrityksen jälkee otettii pyörät ja reippaina pyöräiltii keskustaan. SIelä vähä murkinaa ja meressä uintia, ja hikisinä takas klinikalle tervehtii loppuja oppilaita, ketkä oli saapunu tällä välin paikanpäälle J

 PG:n ranta kuvaa.. iha jees meininki, ehkä tuun selviämään täällä 4 vk ;), just ja just..

 Käytii pienellä putouksella uimassa ja hyppimässä, ihanan viileää vettä, ku joka paikassa on niii kuuma ja hiestovaa, mutta ihana ko ei palele! ;)

 Olo oli lennon jälkee ko vanhalla naisella, nilkat pienesti turvoksissa et koukistus tuntu :D

 
Luonto on mitä kaunein!!! Sademetsää, merta, vuoristoja… WAU!! täytyy myöntää, Jumalalla ollu silmää luodessaan nää maisemat ;)

Nonih, tästäkö tää minu blogi alkaa.. Katotaas miten tätä hommaa  ajetaan. Jospa saisin tästä jotain randomia aikaseksi.  Heti alkuun haluun Kiittää ihanaa naista, nimeltä Heliä, jotta tää koko komeus saatii aikaseksi!!  So far so Good, loppu jääki sit vaa arvailuksi miten käy :D

Matka tuntemattomaan alkakoon! (kai nää blogit tällee alotetaan ;) )  Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, ni en oikeen ees tiiä minne oon pääni taas työntäny :D  Tää koko vaihtopaikka ja aika ja kaikki siihe liittyvä kuulosti vaan nii tarpeeks randomilta, että eihä tätä voinu ohittaa! Mattia lainatakseni jokainen tsäänssi on kuitenki mahollisuus ;) 

Tällä kertaa eessä on siis elämäni randomein vaihtoreissu Väli-Amerikkaan, Belizeen. Viimeks taisin olla lähes yhtä random harkka reissu Uudessakaupungissa (mut se on tarina taas erikseen) ;D

Meen siis eräälle pienelle klinikalle, joka pyörii pääasiassa terveysalan vaihto-opiskelijoilla ja vapaaehtoistyöntekijöillä. Pääasiassa kaikki opiskelijat tulee jenkeistä, ja ympäri ämpäri maailmaa. Tällä kertaa myös Suomen pienestä Joensuusta koulu saa vahvistusta, uu jee onnea Belize ;) 

Kerron seuraavassa tarkemmin siitä, kuha se itellekki selkenee. Nyt tässä alkuun vähä liipalaapaa läpissään alkulämpäksi, (niiku jokainen loistava fyssarin alku tietää, aina pitää painottaa alkulämmittelyn tärkeyttä! tää on kai tätä ammatillista kasvua;) ).

Huh, mutta ensimmäinen, ja varmaan koko matka haastavin homma selätetty, PAKKAUS. Tuntuu et jo puol reissua voitettu ko tuosta selvitty :D Passi ja hammasharja on matkassa!

Ja siis mitä, nyt sitä ollaan ja möllötellään vaan.. huhuhu.. antaa matkan viiä eteenpäin. Niiku ihana Maria sanoki tänää, et: "ressata ei kannata matkoilla. Sitä edetään sitä mukaan miten tilanteet muotoutuu. Jos bussista myöhästyy, ni sama se, sit otetaan vaan seuraava". Tottahan tuo on, kuha nyt en heti ekalta lennolta myöhästyis ;)

Jännää, nyt kaikki on tehty mitä on voitu, nyt vaa istutaa ja nautitaan, ja otetaa vastaan mitä eteentulee :) tuntuu et aika randomia, pelottavaa ja upeaa tää kaikki on yht´aikaa!

Ihanat lähtöpäivät ollu kyllä. Hullun ihana huomata mite vaikka oma perhe onki kaukana, silti on nii älyttömän rakkaita ihmisiä ympärillä, joitten kanssa saanu yhessä hajoilla ja fiilistellä pakkausta,  reissua, ja elämää siinä ohessa.  Samalla myös pysähytty millon kenenki kanssa hetkeksi, ja huokailtu Taivaan Iskän puoleen tänki reissun suhteen. 

Ollu monenlaista matkavalmistelua: Ihanan Hanna ystäväiseni kanssa syötii iltapalaa, Upeen Tiian kanssa aamupalaa, naapurin Sirkka-tätillä päiväkahvilla, ja pientä välipalakahvia Marin ja Maigulinkaa :p Parhaimman Elbuni kanssa ihmeteltiin ja naurettiin elämää,"NAAPURIII"-Ollin kaa valmistauduttu henkisesti elämään ja minun reissuun kahvin avulla, ja minun ihanimman ja ikiomimman Mattiksen kassa vaa todettu elämä upeeksi ;D

Jumala on kyllä söpön random ko siunannu minua söpöillä pienillä random porukoilla :D kuten kuten neljä ihanaa marakattia, joitten kanssa läksiäiset vietettii jo reippaasti 2kk sitte, ja nyt vielä testattiin uus kämppä, warkki-tiimi, jolla testattiin uus pizzeria ja oma pieni Kerttu -perhe, joka  kokoontu vielä lähtökahveille kunnon herkkujen kanssa, ja näppärimmät niistä nakkas minut asemalle miljoonien kassien kanssa. :D naurattaa, hymyilyttää,pelottaa ja vähä jänskättääki ;)

(Jotenkin nyt, ko luen tekstiäni, ni alan tajuamaan miks oon saanu joskus lempinimeksi Random Brandon)