Elämäähän tää vain on

Upeeta ollu tää aika täällä! Niin paljon uutta ja jännittävää tapahtuu kokoajan.

Joka päivä riittää uusia haasteita päivään. Aika usein päivä alkaa sillä, et keittiö on täynnä nälkäsiä ja aamuväsyneitä ryhmäläisiä, jokainen koittaa ettiä oman rakonsa missä tehä aamupalaa ja syyä sitä. Aika usein sitä herää, ja miettii et tuleekohan tänäänki iha super kuuma päivä. Muutamana aamuna koulun yks lääkäreistä ollu paksu takki päällä ulko-ovella, ja sanonu et tänää on kylmä päivä (tyylii +30). Klinikka päivinä saa (pitää) pukea päälle sairaala asut, mitkä ei hengitä yhtään, pienimpiinki kokoihin mahtuis kaks ihmistä, jotka tuntuu vielä nihkeemmiltä joka ikisenä hikipäivänä. Hiki valuu koko ajan naamalla (ehkä siks cooleimmilla paikallisilla onki aina hikirätti takataskussa;), semmosta paikkaa et löydä, missä hiki ei virtais solkenaan. Jotain polttiaisten tapasian pieniä ötökäitä löytyy paljon, ne salakavalasti aina löytää tiensä iholle. Jännitystä elämään tuo myös sähkökatkot, joita on usein! Täällä niitä on usein, koska jos jostain katkeaa sähköt, ni koko maa pimenee.. jep koko maa on ilman sähköjä.

Mut hei, nää on onneks pieniä juttuja J

Ryhmä on ihana, sen kaa saadaan paljon juttuja aikaseksi, jopa jo pientä draamaaki ryhmän sisällä. Koulun henkilökuntaa saa usein ymmärtää monella tavalla, ilmeisesti johdonmukaisuus ei tarkota samaa tässä maassa ko mitä se meillä tarkottaa:p Mm.; kampuksella käy viikon pätkiä erikoistuvia lääkäreitä, ni heille oli ohjeistettu et ei sais olla meijän kanssa tekemisissä vapaa-ajalla (ollaanko me nii vaarallista seuraa??), autokuskeille oli oheistettu että ei saa ostaa mitään marketista työntekijöille jos he pyytää.. Välillä saa miettiä useaan kertaan et kukas tätä hommaa pyörittää? Hyvin on mietitty itsensä johtamisen koulutusta tän kurssin ohella: lukkari on annettu seinälle, mutta se mitä se sisältää, onki taas itestä kiinni otatko selvää missä pitää olla ja millon ja mitä tehä ja kenen kanssa:D Abbys house on kyllä ihanan siitä en voi valittaa. Hintaan kuuluu siivooja kerran viikkoon ja lakanoitten vaihto. Lakanat kyllä vaihtuu, mutta vessojen kanssa saa harjoittaa kärsivällisyyttä. Paperia ei laiteta pöntöön, ja vessat on ”unohtunu” siivoojalta tähä mennessä koko aikana. (voitte vaa kuvitella, ku 13 henkeä asuu saman katon alla ja samat vessat.. namiii )

Tiet on usein hyvin suunniteltu vahvistamaan luisia rakenteita, ja pitämään ihmiset hereillä mutkasilla ja kuoppasilla teillä. Autoissa on manuaalinen ilmastointi: toimii jos ajat ikkunat auki tarpeeks lujaa. Hygienia klinikalla on aika paljon itsestä kiinni, mm. ehitkö peseen ees käsiä sen jälkeen ko oot tutkinu edellisen asiakkaan varpaat ja heti lennosta otat seuraavan asiakkaan ranteen tutkittavaksi.

Urheilun suhteen saat ottaa ihan rennosti, sillä jos liikut vähänkää lujempaa, valut vielä enemmän hikeä ku mitä osasit ees unelmoida, ja päässä jyskyttää koko loppu päivän.

Jottei arki kävis itelle liian helpoksi, ni totta kai tulin klinikalle, missä pääosin puhutaan englantia, mutta lääketeiteellisin termein. Ai että ku makia, saapi haasteita joka hetkeen lisää, jotta ymmärränkö oikein ees mitä potilas kertoo.. uhuh, ei paineita ;)

Muutenki homma aina nii hanskassa, et hanskoista ei tietoakaan :D

Mutta kaikesta huolimatta, kai se on päätös että nauttii tästä ajasta, ihan pienistä asioita, löytää se ilo mitä ei haluis löytää kärtyhousu hetkinä. Aina ei tuu kerrottua todellista kuvaa elämästä ulospäin, vaa kivempihan se on kehystää tarinat pieneen kultareunaseen raamiin muitten nähtäväksi. ( ja niin tuun varmaan jatkossaki tekemään ;) IrwinGoodmania lainatakseni : vain elamaa, ei sen emepaa

Ps. Käytii viime viikonloppu Placensiassa. UUPEA paikka! Venetaksilla sinne ja sielä.. mutta siitä voin kertoo lisää sit kuha nähään rakas lukijani, pitäähä sitä jotain jättää kotiinki kerrottavaksi ;)

 Mm jotain argeologisia loydoksia.. "missa Hanna menee? Uuh kiva kukka, janna otokka, ai hitsi vie, ryhman menee taas jo tuolla seuraavill raunioilla.. "

 Usein ollaan tassa pienessa pakussa kaikki 16 ihmista, ja joksen kimpsut ja kampsut/ laheisyys lammittaa, mutta naissa oloissa jostain syysta ei kaipaa hirveesti laheisyyta  :D

 Kaytii upeilla rauniolla.. ei mitaa hajua mita opas puhu, tempo oli miljoona, ja aksentti oli vahva.. muta sen ymmarsin et se oli ylepa tyostaan!

 Kaytii naisten kylassa! taa oli hauskaa, ne opetti paikalliseen tapaan tekemaan maissilastuja, maistatti kaakao papuja, ja kaikkea muuta mista en tienny mita ne oli :D Kippo kiertaa kaikilla "Hanna don't eat that! "

  Oikeesti maailmalla Kuuluisa paikallinen rumpukoulu :Warasa, Ronald Raymond McDonald. Pari hammasta puuttu tateilta, ja setalla huoltoaseman hattu, mutta meininki sitaki kovempi! :D mutta olipa kerran rumpukoulu, missa ei saatu soitaa rumpuja..

 Antti Tuiskua lainatakseni: Kun sanat ei riita, vaikka kuinka yritan

 Rantaelama on upeaa! Aurinkoa, rakkautta, naurua.. vai pilvista ilmaa, ruohoa tarjoavia ohikulkijoista, rakkoja jaloissa, kakkahaisee rannalla, mika on taynna roskaan, ja kahviki loppuu

Bussit menee missa tuuli kulkee.. ilmeisesti. Aina ei voi voittaa..   joskus on vaa pakko liftata etta paaseen perille asti..