@Caye Caulker

“Mam, you gotta take it slow!”. Viiminen viikko vielä ennen kotiin palaamista kaikkien ihanien tuttujen rakkaitten luo J Vähän on jo ikävä nimeltä mainitsemattomia Kerttuja, Marakatteja ja semmosta komeaa poikaa ;) Mutta otan iisisti ja nautin vielä vikasta viikosta. Tää on näitä once in a life time hetkiä mulle tässä ja nyt! (niiku oikeestaan kaikki päivät on once in a life time;) )

Päädyin siis vikaa viikkoa viettään suurten kehujen jälkee kuuluisalle Caye Caulker saarelle! Täytyy myöntää, taijan rakastaa eniten paikkoja, mitkä on keskellä ei mitään, vähä niiku Alakylä, ja tää saari ;D

Aluksi ku tulin, olin ihan ymmälläni, missä oon, mitä ihmettä teen täällä yksikseni ja kääk uskallanko liikkua tai tehä ees mitään ku minut oli valmiiksi jo peloteltu kaikilla kauheuksilla, ettei yksin tyttönä kannata sitä eikä tätä eikä oikeen mitään.. Noh, turha itkeä jos kakka ei oo vielä housussa, joten ryhdistäydyin ja päätin lähteä tutkimaan saarta (ja toki välttää kenkäparin alla kaupittelevia myyjiä, ja muuten vaa tupakan ostoa, mikä mulle tietenki on nii vaikeeta muutenki ;D).

Alkuun olin hämmentyny kovasti siitä, ku kadulla kävellessäni en ollukkaan ei kukaan. Kaikki (no taino ainaki suurin osa) tervehti ja hymyili, miten menee ja mistä tuut.... ei ihmiset ookkaan kaikki vaan pahoja täällä (ylläriii :D)

Hah mutta anyways. Ihania palmupuita näkyy pitkin saarta, lämmin merituuli puhaltelee kasvoille, ja kristallinkirkas turkoosi Karibian meri kimaltelee silmien eessä. Kävellessä katuja pitkin ohi suhatelee Bambukattosia Golfkärryjä ja polkupyöriä, muita kulkupelejä maissa ei tartte. Rääkkyvä lokkiparvi saartaa purjelaivoja joka puolella (koska ne ruokkii niitä purjelaivoilta, jotta turistit näkis niitä paremmin.. yöh), ja meren pikku kalaset on niin kesyjä, et niitten kaa saa uiskennella kilpaa. Reggae musiikki kuuluu joka kulmalta, ja letkeästi löntystävät rastapäiset miehet ilosesti tervehtii aina leveästi hymyillen ”hei kaunis silmä” hei prinsessa” hei enkeli hymy”. Täällä ollessahan saattaa pian aikaa ylpistyäkki ko joka päivää kuulee kauniita sanoja;D

Oon tavannu upeita ihmisiä täällä kuitenki kaikesta huolimatta. Paikalliset on ihania kuha niitten kaa alkaa kunnolla jutteleen. Yhtenäki aamuna aamu-uinnilla/auringolla ollessani juttelin parin paikallisen kanssa pitempään, ja ne kerto paikallisia inside juttuja, ja karkotti ”pahat” miehet pois ympäriltä :D haha, hauskoja juttuja käyny, mut niistä lisää sit kotona :D Laituri hetket on yleensä parhaita, alue on pieni, missä kaikki haluaa ottaa aurinko ja uida, ja kaikki on rennolla meinigillä, ni siellä tapaa monenlaista väkeä. Löytyy reilusti eläkkeellä olevia pariskuntia snorklaamassa, kuhertelevia rakastavaisia omassa maailmassaan, energisiä tyttöporukoita ottamassa aurinkoa, villejä poika porukoita sup-lautailemassa, lapsi perheitä leikkimässä meritähdillä, kiertäviä kaupustelijoita kauppaamassa banaanileipiä, sekä paikallisia papukaija olkapäällä nauttimassa auringon lämmöstä. Ja mikä parasta, puheen sorinaa kuuluu monilla eri kielillä.

Rento meininki saarella on kieltämättä. Tekee mulle hullun hyvää koittaa vaa olla, ja ottaa iisisti. Yks aamu kävelin vähä liian vauhdilla, ni paikalliset miehet huomas heti ja huuteli et Mam you gotta take it slow! :D Ja se näkyy kyllä kivasti katu kuvastaki. Kellään ei oo minnekkään kiire, töihin mennään kuha jaksetaan, hommat toimii omalla painollaa, ja kaikki on hyvällä tuulella. Täytyy osata vaan joustaa ja ottaa iisisti:D

Voin sanoa, et tää on paikka mitä voin rehellisesti suositella kelle vaa kuka on vähänkää kiinnostunu väliamerikassa reissaamisesta J upea ja mieletön paikka, eikä yksään päivä mee täällä hukkaan. J

Myönnän kuitenki et tykkään kovasti silti vielä Suomestaki, ja rakasta lunta kaikesta tästä huolimatta ;)

Honeymoonilla vaan ;)

Abby´s dad!

Tällä viimisellä viikolla, Abbyn isä tuli asustelemaan vajaaksi viikoksi meijän kaa. (Abby siis oli n. 5 vuotta sitte oppilaana täällä, ja viimisellä viikollaan menehtyi tapaturmaisesti myrskyssä. Paikalliset oli kovasti rakastunu Abbyn luonteeseen siellä olo aikana, ja hänen muistoksi hänen vanhempansa halus rakentaa oppilaille paremman talon missä saisivat asua. Ja sen takia siis asuntolan nimi:Abby´s house.) wau mikä mies! Heti halus tutustua meihin, ja halus kuulla miten ollaan voitu ja pärjätty täällä, ja halus aidosti osoittaa kiinnostusta jokaista kohtaan hlö.kohtasesti. Hän tuli ja istu iltaa meijän kanssa, anto aikaa kuunnella ja jutella meilleJ Pääprojekti hällä siis on talon kunnostus asiat täällä, ja suunnittelee välikattoa, jotta talo ei ois nii kuuma. Mutta oli koskettavaa kuunella ja seurata miestä, jolla on suurtaki suurempi sydän. Menetti oman tyttärensä, ja haluaa nyt panostaa tän klinikan oppilaisiin, ja toimivuuteen.

Muisti!

Paikalliset muistaa aina nimet, ja puhuttele nimellä aina. Ihan hullua miten hyvä nimimuisti näillä on. Ekana iltana mentiin Walucos baariin (missä yleensä käydään nettiä käyttääs) koko porukalla, ja aina sen jälkee baarimikko puhutteli kaikkia nimillä ja muisti jokasen et kuka kukin oli, ja mistä maasta. Ja tää ei ollu vaan erikoistapaus, vaan melkee kaikki paikalliset oli samanlaisia J Ja mie hatarapää, opin sen baarimikon nimen muistaa vasta nyt vikalla viikolla..:D Se vaikuttaa ainaki itteeni suuresti, et joku on niin kiinnostunu minusta, että muistaa minun nimen, muistaa kuka olen, ja muistaa ne asiat mistä ollaan juteltu. Tulee ihan tärkeä olo;)

Uteliaisuus!

Aito kiinnostus muista. Uteliaisuus tuntemaan toista paremmin, mistä toinen tykkää, mitä toisen elämässä on tärkeää ja mitkä asiat liittyy toiseen ihmiseen. Tällä reissulla erityisesti kaks kaveria on jääny mieleen tän asian tiimoilta. Nää kaverit oli aidosti kiinnostunu muista. Heitti läppää kaikkien kanssa, otti huomioon toiset, ja halus uteliaasti tietää mitä me ollaan. Ihan pienetki jutut jäi mieleen, esimerkiksi kiinnostus erilaisista joulun vietto tavoista. Pieniä, mutta vaikuttavia asioita, miten paljon toiset ihmiset oikeasti kiinnostaa, ja kuunteleeko oikeasti toista. Jäi tosi hyvä mieli näitten kavereitten kanssa jutteluista ja hengailuista! (myös ystäväni Maiguli Koponen on äärettömän taitava tässä!) Lainatakseni Maya Angelouta  ”People will forget what you said. People will forget what you did. But people will never forget how you made them feel.”

Työ vs ihmiset!

Hetken aikaa alku innostusta riittä yhellä jos toisellaki tämmösiin hommiin ja tähän tapaan ”parantaa maailmaa”. Pitempi aikanen sitoutuminen vaatii kuitenki omanlaisen asenteen, pitää tietää ite että miksi on ryhtyny näihin hommiin, näissä olosuhteissa ja just tässä maassa.

Esimerkkinä on Dentalcare mitä ollaan tehty tiimin kaa viikoittain eri kouluihin. Ollaan menty alaluokkiin, opetettu vähä hammashygienaa, ja mikä on hyvää ruokaa hampaille. Asenne 1: laulu, hammasharjat kouraan, pesut, fluorit ja moro! ”Huh, tulipa päivän hyvä työ tehtyä, nyt ne on pessy hampaat”. VAI 2: Lauletaan yhessä hammasteemalla, mikä saa lapset innostumaan asiasta. Pienet arvokkaat Jumalan helmet, ketkä ei tiiä miten huolehtia hampaista. Ollaan yhessä ihan hammastahnan peitossa pesun jäljiltä. Vähä maalaillaan hampaita mustia ja reikäsiä hampaita fluorilla, heitetään ylä vitoset, vähä jutustellaan ja nauretaan vielä, ja sit on aika hyvästien.”Ihana oli saada lapset nauramaan! Toivottavasti ne ymmärsi pesun tärkeyden, ja osaa pitää itsestään jatkossaki huolta”

Mm, nii, meenkö hampaitten vai lasten takia sinne..

Rumpukuninkaan poika!

Eräs meijän asiakkaista menehtyi minun täällä olo aikana. Ehin kerran käyä hänen luonaa ft:n tiimoilta, ja seuraavana päivänä kuulin suru-uutisen. Häntä hoisi kokopäiväsesti poika vaimonsa kanssa. Mies oli ollu jo useamman vuoden kokopäiväsesti avustettavassa kunnossa. Käytiin tervehtimässä omaisia ja ottamassa osaa suruun. Sillä käynnillä jäi erityisesti mieleen pojan sanat isästään, joka oli kovin rakas hälle sairauksista huolimatta. This is what I tell to everyone: It doesn’t matter what you achieve in life, only love matters. How you love other people and make them happy. Mies oli siis paikallinen kuuluisuus musiikki maailmassa. (Jos oot kuullu kolmesta kuninkaasta, ni hän oli yks niistä) Vaikka mies oliki kuuluisa, ni ihmiset muisteli häntä enemmänki sen takia, miten hän sai ihmiset aina nauramaan ja iloisiksi.

Rakkaus!

Nää on pieniä asioita, mut ehkä rakkaus onki kokonaisuus pienistä palasista. Miten upeelta tuntuu, ku juttelet jonku kanssa, ja toinen muistaa asiat vielä seuraavallaki kerralla. Sillä oikeasti kiinnosti kuulla mitä sulle kuuluu, ja jopa niin paljon et se kuunteli oikeasti mitä sanoit. Tosi helposti itekki juttelee, mutta aito kuuntelu unohtuu helposti.

Kaikki harkat loppuu aikanaan!

Neljä upeeta viikkoa takana. Hurjat määrät oon oppinu asioita melkeenpäs kaikesta, mutta ennen kaikkea siitä, miten paljon on vielä opittavaa;) Viiminen viikko oli tiukin ja tiivein viikko työn puolesta, ilman puolesta jo parempi, sillä nyt alkaa viiletä kelit, ja ahistava kosteus ei oo enää kokoajan läsnä. Porukalla ollaan koitettu nauttia täysillä viimisestä viikosta yhessä. Kommuuni elämää tulee kova ikävä! Aina on joku läsnä, ja mitään ei tartte tehä yksin jos ei halua:D Parina iltana käytii ulkona syömässä PG.ssä, ja vietettii yhessä rattosaa aikaa, pelaillen, karaokea laulaen, bilistä pelaten, kortteja ja origameja vääntäen, pyykkiä pesten ja tavaroita ettien. Ollu unohtumaton harkka, ja todellaki once in a life time kokemus! Kiitos Michellelle, joka otta meijät kaikki hänen häämatkalleen mukaan miehensä sijaan!;D (meni siis harkan alkua edeltävänä vkloppuna naimisiin, ja suoraan tuli belizeen, mikä käytännössä ois voinu olla hänen häämatkansa:p)

 @Da lazy fish ravintola;) Aidosti parhaat mustekala- ja kanahampparit syötiin tästä!

 @ Belcampo Lodge, ehkä kaunein hotelli päällä maan! käytii aamiaisella sielä, siihen vielä varat riitti.. :D

 Bridgitte veti meille kunnon lihaskunto tuokion kaiken riisin ja papujen syömisen jälkeen :D

 Pidettiin Paegen kanssa Presentation on differential diagnosis of lumbar spine, ja lopuksi demonstroitiin SI-nivele testejä :D

 Paikallista maisemaan pikku kylistä..

 Ehkä maailmakaikkeuksien paras jätski paikka! Mennonitet teki paikallisista tuotteista, ja ai ettäku teki nannaa! <3

 Meijän Ft-tiimi. Viimistä Health fair tapahtumaa alaselän kivuista pitämässä! ja hauskaa oli! ;)

 Harkan päätös tilaisuus/lounas piettiin Chocolate factoryssä. Päästiin tekee ite suklaata, ja opittiin kuin terveellistä oikea terveyssuklaa on ;D

 Viiminen ilta yhessä tällä porukalla. Illan vietto alko Piece of chicken ravintolasta :p

 Meijän huone!

 Ihanat 4 viikkoa takana, mutta ikuisesti muistoissa ja osa minu elämää! Kiitos PG

 Tätä 13 hengen ryhmää tulee ikävä. Paljon hauskoja muistoja yhessä koettiin, niitä on vanhana kiva muistella kiikkustuolista, ja kertoa villejä satuja lapsenlapsille ;D

Abby´s house. Valmiina viimiseen esitykseen alaselästä

Fysioterapiaa parhaimmillaan

Hauskaahan tänne siis tultii vaan pitämään, mutta mitä kaikkea se sitte sisältääkään. Syys siis miksi tulin tänne, oli että oppisin vähä enempi  fysioterapiaa (toki rusketus ja snorklaus tulee heti vahvana kakkosena). Ja voin sanoa, nyt kolmatta viikkoa täällä, että ihan huikee määrä potilaita on nähty ja diagnoosit on ihan laidasta laitaan, eli ei tylsää päivää oo! Tämmöstä ku ois kaikki koko koulutuksen harjottelu päivät ollu, ni vautsikapautsi mikä tietopommi oisin! ;)

No mutta hiljaa hyvä tulee. Yks asia minkä oon vuoden aikana ittestäni oppinu on, et yllättävän paljon tarvin aikaa oppiakseni ja sisäistääkseni jonku uuden asian ihan kunnolla. Joten tämä hyvä!

Viikot koostuu kahesta avoimesta klinikkapäivästä (eli ollaan Hillsidessa ja tutkitaan asiakkaista, ja iltapäivät tehään kotikäyntejä), on mobile päiviä, eli mennään kauempiin kyliin antaan sairaanhoitoa ja fysioterpiaa, sekä muutamia erikoispäiviä. Tällä viikolla esimerkiksi erikoispäiviä on Special Olympics (Kids who has special abilities, not disabilities, cos we are all special!) ja over night @San Vicente ja Jalacte (kerron siitä lisää kuha nähään, ja jos muistat kysyä :D se on upea tarina erikseen!). Viimeviikolla erikoispäivä oli perjantaina Healthfair, mihin osallistuttiin ja ohjattiin ergonomisia nostotekniikoita ja liikunnan tärkeyttä, ja torstaina oli Cultural Day, eli päästiin tutustuun tän maan kulttuuriin lähemmin ruoan, käsitöiden, JÄÄTELÖN, raunioitten ja vesiputousluolan avulla ;)

Ft tiimissä opiskelijoina on mie ja Paige (USA, North Karolina), John kuka on pää ft, ja Amira joka on paikallisia ja toimii sihteerinä ja Johnin oikeana kätenä joka paikassa. Meillä on hyvä ja hauska tiimi. John on melko höselö välillä, ja hauskan hajamielinen, paljon kommelluksia sattuu tästä syystä ;D (Tänään mm. lähti ostaan jäitä special olympicsiin, tuli takas ison säkin kaa puuskuttean et eipä oo ennen ostanu näin kalliilla jäitä! Paikalliset naiset avas pussin ja alko nauraa kihertää ku huomas et John oliki ostanu säkillisen riisiä jäitten sijaan:D Rice/ice, sattuuha näitä paremmissaki piireissä;D ) ja Amira on paikallinen ja Johnin kävelevä muisti ja järjestys. Ilman Amiraa me oltas iha hukassa. Paige on suurin piirtein minun ikänen tyttö, ja tosi tosi etevä ja osaava fysioterapian suhteen. Porukka on aika soppeli, vähä jokanen koittaa joka välissä korjailla minun kirjotusvirheitä, ja yhessä ihmetellään, et mitä kukanenki tarkottaa milläki termeillä ja ajatuksilla:D

Yks asia missä oon kehittyny jo melkeen mestariksi, on verenpaineen mittaus!:D haha , uujee! –Hitsi vie miten kamppailen sen kaa alkuun ku millään ei saanu sykettä keltään. Täällä fyssarit mittaa kaikilta potilailta sen ennen tutkimista, joten osaan mitata verenpaineen jos jotain :D (oikeestaan se on Amiran hommia, mut sen pieni söpö pomotus luonne iskee kehiin heti tilanteen salliessa, ja se laittaa oppilaat töihin ;))

Kotikäynnit on raskaita, mutta äärettömän mielenkiintosia. (jos nää ei nii paljoa inspaa lukea, ni hyppää pari kappaletta yli) Pari esimerkki tapausta: 45v. mies, jolla on lapsuudesta asti ollu aivoissa vaurio, mikä vaikuttaa motoriseen toimintaan ja ulosantiin. Mies asuu pienessä (4 neliömetrin) talossa. Sänky ja pönttö vierekkäin, radio ylähyllyllä ja pienen pieni pöytä missä voi syödä. Torakat, muurahaiset ja liskot vipeltelee joka paikassa miehen seurana. Mies on vasemmalta puolen hyvin spastinen, jalka ei ota alle ollenkaa, koko ajan 90 asteen kulmassa, vasen käsi myös kokoajan koukussa. Ojennukset ja loitonnukset onnistuu, mutta kyynärpää ja ranne vahvasti rotatoitunu sisäkiertoon ja kokoajan pienessä koukussa. Eli vasen puoli ei tue arkipäivän aktiivisuutta. Seisominen ei onnistu millään jeppukonstillakaan, sillä avustaessa spastisuus ottaa vastaan ja miehen asento pysyy vahvasti etukumarassa, eli selkä ei oikene ollenkaan. Mies on kuitenki luonteeltaan hirmu humoristinen, ja pysyy arkipäivän asioissa tarkasti kartalla. Hmh, oli upea käydä ja nähä hänen kotinsa, ja asennen miten selviää elämästä, vaikka kotona ei ookkaan välttämättä uusinta iphonea, et pääsekkään lenkille, tai ees pesulle millon haluat, ja asiat joihin pystyt ite vaikuttaan, on vain yhen käden sormissa laskettavissa. Ympäristön tuki on välttämätön

Toinen paikka. Mies about 60v.  5vuotta sitte meni hakeen papaijaa veljen lapsilleen puusta aamupalaksi, mutta papaija jäi saamatta sillä reissulla. Mie tipahti puusta, ja c2-3 nikamiin tuli vaurio. Mies ihanan pienien pienen mustavalkosen vilivilperi pelleilijä kissansa kanssa. Mies on kuntoutunu ihan älyttömän hyvin! Pystyy kävelemään omalla tyylillään (mikä näyttää tosi huteralta, mutta kontrolli on kuitenki hyvä!) apuvälineinä kotona miehellä on vain vessassa nousutuki kahva, ja kävelysauva (melkeen samanlainen ko Gondalfilla TSH.ssa ;) ) Mutta, arkipäivää haastaa miehen vasen puoli. Käsi ei ole hienomotoriikaltaan kunnossa, ja liikekontrolli ei toimi. Käytännössä siis mies ei pysty hyödyntämään vasenta kättään nostamisissa, siirroissa, kantamisissa ollenkaan. Noh mutta, mies on siis puutarhuri. Hän näytti meille puutarhaansa samalla ku arvioitiin hänen liikkumistaan. WAU UUUU!! Ihan hulluna erilaisia kukkia, kasveja, yrttejä, hedelmiä, vihanneksia.. Maasto on todella juurista, joten mies joutuu pomppimaan juurien ja lankojen yli (mikä on äärettömän hyvää tasapaino ja kontrolli harjoitusta hänen tilanteessaan). Mies esitteli jopa 4 erilaista kaakao puuta jota hän kasvattaa:D Miehen arkipäivän haaste oli, että mitä ikinä hän haluaa muuttaa tai siirtää puutarhassaan, pitää hänen oottaa et joku kulkis ohi ja tulis auttamaan, sillä hän ei pysyt siihen ite enää. Sillä kotikäynnillä mietin, et tää on fysioterapiaa parhaimmillaan. Saat analysoida asiakkaan liikkumista arkipäivän askareissaan, keskellä sademetsää, upean upean puutarhan keskellä, ihania eksoottia kasveja ympärillä, mies pomppii ympäriinsä innoissaan esitelleessään puutarhaansa tummat kiharat hulmuten, kauhtuneissa boksereissaan ja pikku kissa juosten puitapitkin ylös ja alas ja kohta taas kaikken jalkojen välissä sirklaten kuvioita:D

Erilaisia tarinoita riittäis vaikka kuinka kerrottavaksi. Oon todella vaikuttunu tän paikan ihmisistä, elinoloista ja tavoista, ja asenteesta millä mennään läpi jokainen päivä. Voin sanoa, et ihmiset todella on taistelijoita täällä. Lääkäriin tai fysitoerapiaan ei tulla minkään pikkuvaivan takia, ja naarmut ja ruhjeet ei elämää hidasta, sillo vaa keksitään uus tapa miten voi jatkaa töitä pellolla tai metsissä tai kuka missäkin työmaallaan. Sairaslomat ei ole tunnettu sana täällä.

 special olympics, ihana pieni spesiaalipoika pisti meijät kaikki tanssimaan kunnn alkujamit paikallisen reggaeremix musan tahtiin ;D

 apuvälineitä..

 klinikka, ikkunoista avautuu ihanasti sademetsä

 Over night klinikka alkamassa. suurimmat pölyt lakastu, naapuri Janisen tekemät lounas burritot nassuun ja eiku hommiin!

 Jep, välillä pääsin lääkäreitte ja farmaseutin kaa kouluille opettaa hammashygieniaa, ja peseen ja fluoraamaan koululaisten pieniä helmihampaita..

 Näin mennään välillä. Vuorotellen vauva sylistä syliin, ja äiti hoitopöydällä hoidossa :D

Meijän sulosin bilekuningas olympialaisissa!! <3