@Caye Caulker

“Mam, you gotta take it slow!”. Viiminen viikko vielä ennen kotiin palaamista kaikkien ihanien tuttujen rakkaitten luo J Vähän on jo ikävä nimeltä mainitsemattomia Kerttuja, Marakatteja ja semmosta komeaa poikaa ;) Mutta otan iisisti ja nautin vielä vikasta viikosta. Tää on näitä once in a life time hetkiä mulle tässä ja nyt! (niiku oikeestaan kaikki päivät on once in a life time;) )

Päädyin siis vikaa viikkoa viettään suurten kehujen jälkee kuuluisalle Caye Caulker saarelle! Täytyy myöntää, taijan rakastaa eniten paikkoja, mitkä on keskellä ei mitään, vähä niiku Alakylä, ja tää saari ;D

Aluksi ku tulin, olin ihan ymmälläni, missä oon, mitä ihmettä teen täällä yksikseni ja kääk uskallanko liikkua tai tehä ees mitään ku minut oli valmiiksi jo peloteltu kaikilla kauheuksilla, ettei yksin tyttönä kannata sitä eikä tätä eikä oikeen mitään.. Noh, turha itkeä jos kakka ei oo vielä housussa, joten ryhdistäydyin ja päätin lähteä tutkimaan saarta (ja toki välttää kenkäparin alla kaupittelevia myyjiä, ja muuten vaa tupakan ostoa, mikä mulle tietenki on nii vaikeeta muutenki ;D).

Alkuun olin hämmentyny kovasti siitä, ku kadulla kävellessäni en ollukkaan ei kukaan. Kaikki (no taino ainaki suurin osa) tervehti ja hymyili, miten menee ja mistä tuut.... ei ihmiset ookkaan kaikki vaan pahoja täällä (ylläriii :D)

Hah mutta anyways. Ihania palmupuita näkyy pitkin saarta, lämmin merituuli puhaltelee kasvoille, ja kristallinkirkas turkoosi Karibian meri kimaltelee silmien eessä. Kävellessä katuja pitkin ohi suhatelee Bambukattosia Golfkärryjä ja polkupyöriä, muita kulkupelejä maissa ei tartte. Rääkkyvä lokkiparvi saartaa purjelaivoja joka puolella (koska ne ruokkii niitä purjelaivoilta, jotta turistit näkis niitä paremmin.. yöh), ja meren pikku kalaset on niin kesyjä, et niitten kaa saa uiskennella kilpaa. Reggae musiikki kuuluu joka kulmalta, ja letkeästi löntystävät rastapäiset miehet ilosesti tervehtii aina leveästi hymyillen ”hei kaunis silmä” hei prinsessa” hei enkeli hymy”. Täällä ollessahan saattaa pian aikaa ylpistyäkki ko joka päivää kuulee kauniita sanoja;D

Oon tavannu upeita ihmisiä täällä kuitenki kaikesta huolimatta. Paikalliset on ihania kuha niitten kaa alkaa kunnolla jutteleen. Yhtenäki aamuna aamu-uinnilla/auringolla ollessani juttelin parin paikallisen kanssa pitempään, ja ne kerto paikallisia inside juttuja, ja karkotti ”pahat” miehet pois ympäriltä :D haha, hauskoja juttuja käyny, mut niistä lisää sit kotona :D Laituri hetket on yleensä parhaita, alue on pieni, missä kaikki haluaa ottaa aurinko ja uida, ja kaikki on rennolla meinigillä, ni siellä tapaa monenlaista väkeä. Löytyy reilusti eläkkeellä olevia pariskuntia snorklaamassa, kuhertelevia rakastavaisia omassa maailmassaan, energisiä tyttöporukoita ottamassa aurinkoa, villejä poika porukoita sup-lautailemassa, lapsi perheitä leikkimässä meritähdillä, kiertäviä kaupustelijoita kauppaamassa banaanileipiä, sekä paikallisia papukaija olkapäällä nauttimassa auringon lämmöstä. Ja mikä parasta, puheen sorinaa kuuluu monilla eri kielillä.

Rento meininki saarella on kieltämättä. Tekee mulle hullun hyvää koittaa vaa olla, ja ottaa iisisti. Yks aamu kävelin vähä liian vauhdilla, ni paikalliset miehet huomas heti ja huuteli et Mam you gotta take it slow! :D Ja se näkyy kyllä kivasti katu kuvastaki. Kellään ei oo minnekkään kiire, töihin mennään kuha jaksetaan, hommat toimii omalla painollaa, ja kaikki on hyvällä tuulella. Täytyy osata vaan joustaa ja ottaa iisisti:D

Voin sanoa, et tää on paikka mitä voin rehellisesti suositella kelle vaa kuka on vähänkää kiinnostunu väliamerikassa reissaamisesta J upea ja mieletön paikka, eikä yksään päivä mee täällä hukkaan. J

Myönnän kuitenki et tykkään kovasti silti vielä Suomestaki, ja rakasta lunta kaikesta tästä huolimatta ;)