..matka on pitkä ja kivinen, mutta älä pelkää, otan sut vaikka reppuselkään.. ;)

Huh, matkasta selvitty! En ees tiiä kuin kauan matkustin,  2-3 vuorokautta.. Lähin siis torstaina iltana Joensuusta, perjantaiaamuna lento Pariisin kautta Dallasiin, siellä 24h, (taisin tuossa välissä elää perjantain kahesti..) sit BElizE! Uh ja ah vihdoin maassa, josta en ollu ees kuullu aikasemmin..  

Lentokoneessa (eka lasku näillä koneilla, ku en nukkunu laskua ohi, vaan pysyin jopa hereillä nii et näin vähä maisemiaki;) ) värjöttelin super ilmastoidussa tilassa, ihan into piukeana kattelin miten valtavan suuri pelto, viidakko, sademetsä, ja vuoristo maisema avautu eteen! hihiii, sisälläni jubileeraa! (Romu-pappia lainatakseni).

Vihdoin, astuin ulos koneesta, ja WAu mikä lämpöpanssari valtas ympärikehoa! :D kaikki ne pitkähihaset hupparit, housut ja huivit, mistä olin ollu superkiitollinen kylmässä koneessa ja kentällä, tuntu nyt äääärettömän ylimääräsiltä. 

Nopsaa selvisin kentältä ulos, mistä apupoika kanto laukut ja vinkkas taxinki jopa et pääsin nopsaa etenemään. Aivan ihana vanhempi herrasmies ajo taxilla minut Belizeen linja-autoasemalle, ja kerto samalla kuin upeeseen maahan olin tullu, ja opetti miten pienten kerjäläispoikien kanssa kannattaa käyttäytyä. Linja-autoasema oliki sit jotain uutta taas, pienistä hämäristä porteista mentii sisään, hirveesti porukkaa ympärillä, ja muutama sinipaitanen virkailija saman tien nappas minut ja hoiti oikeaan paikkaan oottamaan oikeaa linja-autoa, ja neuvo kirimään jono eteen ettei joudu seisomaan koko seuraavaa 7 tuntia määränpäähän asti.

Se matka onki taas kokonaan iha oma tarinansa :D mutta karkeasti, 7 h bussissa, käytävät täynnä ihmisiä seisten, koska istumapaikat loppu. Mie pääsin istumaan takapenkille ihanan opettajanaisen viereen. Linkan takaosa oli täynnä nuoria räppärin alkuja, kajarit laitettii heti täysille, ja koko matka millon soolona ja millon kuorona tuli kuultua kaikki biisit, mikä parasta, kellään ei häirinny meno eikä meininki :D

Loppumatkaa kohen alko pullot tyhjenemään ja poikien lantiot oleen sutjakkaampia käytävällä jammaillessa. Siinä vaiheessa alko opettajanainen pitää minusta huolen, ylimääräset huutelijat hiljennettii kevyellä ja humoristisella komennuksella, vaikka kuulostihan nuo kalamarkkina festareittenki jatkot iha kokemusrikkailta vaihtoehoilta. Ehkä liian randomia mulle kuitenki tähän vaiheeseen ;)

Illalla saavuin klininalle, kävelin pientä pimeää hiekkateitä pitkin.. johonki.. hetken ehin ihastella kaunista tähtitaivasta, miettiä mihin ihmeeseen oon tullu, ja nauttia kuin lämmin yöilma tuntu iholla niin hyvältä, vaikka olo oliki superlikanen.  Sitte iloinen yövartija saapuu minua vastaan pimeydestä,  ja auttaa kantamaan miljoonakiloa painavan rinkan sisään, heittää avaimen mulle, ja toivottaa tervetulleeksi.

Muutama muu oppilas oli myös ehtiny tulla jo hetkeä minua aiemmin. Heijän kaa sit lauantaina lähettii tutkimaan Punta Gordaa (coolisti sanottuna PG:tä). Muutaman epäonnistuneen bussiin pääsy yrityksen jälkee otettii pyörät ja reippaina pyöräiltii keskustaan. SIelä vähä murkinaa ja meressä uintia, ja hikisinä takas klinikalle tervehtii loppuja oppilaita, ketkä oli saapunu tällä välin paikanpäälle J

 PG:n ranta kuvaa.. iha jees meininki, ehkä tuun selviämään täällä 4 vk ;), just ja just..

 Käytii pienellä putouksella uimassa ja hyppimässä, ihanan viileää vettä, ku joka paikassa on niii kuuma ja hiestovaa, mutta ihana ko ei palele! ;)

 Olo oli lennon jälkee ko vanhalla naisella, nilkat pienesti turvoksissa et koukistus tuntu :D

 
Luonto on mitä kaunein!!! Sademetsää, merta, vuoristoja… WAU!! täytyy myöntää, Jumalalla ollu silmää luodessaan nää maisemat ;)